Kokkausta ja läksiäiset

 Torstaina olin vapaalla ja Sonja tuli mun luo Valkenburgiin, koska sen kämpässä ei oo uunia, eikä muutenkaan kunnon mahiksia kokata mitään erikoista.

Ensin piti tietenkin aloittaa pienellä shoppailukierroksella, että saatiin salaattivati ja kakkuvuoka ja löysin sit samalla lakanan uutta kämppää ja sänkyä varten ja kivan neuleen. parhaat löydöt oikeesti tulee, kun ei varsinaisesti oo mitään kattelemassa. Tosin se lakana oli kyl ihan tarkotusostos, mut sen nyt ei muuta tarvinu olla kuin oikeen kokonen, värinen ja mallinen.

Juustokakku ennen uuniin
menoa. 

Ruokakauppareissun jälkeen jouduttiin käyttämään vähän luovuutta, kun ei meillä ollut kaikkia tarvittavia välineitä, kuten sähkövatkainta. Juustokakku jouduttiin sitten "vatkaamaan" haarukalla ja perunakäsimuussaimella (kai sillä joku oikeekin nimi on, mutta ei nyt just tuu mieleen) ja lisättiin sitten vähän korppujauhoja, että saatiin taikinasta paksumpi. Uunissakin se oli varmaan puolet kauemmin kuin piti, koska ei katottu kelloa, koska se meni sinne plus, että se ei ensin meinannut hyytyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kakkukin maistui lähes tulkoon mille piti ja meni hyvin kaupaksi perjantaina läksiäisissä, jotka tietenkin pidettiin yliopistolla.

Saksalaiset "lihapullat" paistumassa
pannulla. Hiukan kookkaampia
kuin suomalaiset lajitoverinsa.

Seuraavana vuorossa oli lihapullien teko, joka meenee aikalailla samalla reseptillä kuin suomalaisetkin. Yksi ero tosin ainakin on: siihen laitetaan leipää sekaan. Vähän niin kuin krutonkeja, mutta ne ei tietenkään olleet kovia. Eikä niitä kyllä ihan kauheesti sieltä erottanutkaan.

Lihapullien vaivausta

Hyviä kuitenkin olivat ja parhaita tietenkin lämpiminä suoraan pannulta.

Glühwein, weichprinten ja kynttilä
vauhdittamassa hommia.

Sitten päästiin käsiksi perunasalaatin tekoon, joka tietenkin tarkoitti aika montaa kuorittavaa perunaa ja tietenkään ne ei kaikki mahtunu kerralla kattilaan vaan jouduttiin keittelemään useamman kerran. Suolakurkuista huolimatta se oli ihan syötävää, vaikka kylmä peruna ei oikeen millekään maistu.
Pakko sitä oli silti ensin kokeilla ennen kuin voi sanoa, ettei tykkää.

Juustokakku uunissa, joka
meinasi tulla yli reunojen.

Perjantaina sitten taas yliopistolle hommiin ja iltapäivällä viettämään läksiäisiä. Sonjan poikaystävä toi Berliinistä olutta, joka ei kyllä mun mielestä ollut yhtään sen parempaa kuin mikään muukaan tähän mennessä maistamani. Yhtä pahaa kuin suomalaiset oluet.yak!

Lauantaina sain sitten avaimet uuteen kämppään ja sunnuntaina muutto. Pyöräkin saatiin kätevästi auton takakonttiin niin ei tarvinnut tuota yhtä kamalaa mäkeä kävellä ylös pyörän kanssa. Tämä seutu on siis vähän kuin Lahdessa olisi, tosin osa mäistä on paljon pahempia. Valkenburgista Maastrichtiin tulevan tien varrella on kilometrin pituinen mäkiosuus ja on aika pitkältä koko matkalta samaa kuin Kiveriönkadun mäen yläosa. Onneksi niitä ei ihan täällä keskustammassa ole.

Tässä lopullinen tulos:
"lihapulla", kartoffelsalad (eli
perunasalaatti, saksalaista mallia)
berliiniläistä olutta.