Aachen again

Taas lähdettiin Aacheniin shoppailemaan Sonjan kanssa. Tällä kertaa etsittiin joulu- ja läksiäislahjoja ja muuta kivaa. Sonja tietenkin löysi kaiken tarvitsemansa, mutta minulta se ei tietenkään taaskaan onnistunut. Sama juttu kuin ennenkin, jos etsii jotain tiettyä, niin ei taatusti löydä. Kummallista.

Mahtavaa ruokaa ja yllättävän hyvää viiniä,
vaikka olikin vähän ruokaa.
Vapiano on paras!!

Ajauduttiin myös vähän kauemmas keskusta, alueelle joka ei ollut enää niin kivan vanhan näköistä, mutta onneksi on hyvä suuntavaisto ja löydettiin helposti takaisin. Toki käytettiin karttaakin apuna puhelimesta, kun mua ei voitu ensin uskoa..

Jälkiruuaksi hiukan vahvaa kahvia
ja tiramisua. Nam nam.

Shoppailun päätteeksi mentiin tietenkin syömään ja paikkakin oli etukäteen valittu eli Vapiano! Bongattiin se edellisellä reissulla, kun käveltiin takas juna-asemalle ja nyt päätettiin mennä sinne, kun siellä on niin hyvää ruokaa! Eikä edes pahan hintaista. Tätä ketjua olin aikaisemmin testannut Tallinnassa kaverin kanssa. Harmi, että Suomessa niitä on vain yksi ja sekin on Hesassa. Meillähän oli tietenkin kolme ruokalajin illallinen: alkupalaksi bruchetta (joka kyllä oli vähän säälittävä) sitten pastaa ja tietenkin jälkkäri ja roséviiniä ruokajuomaksi. Minä tosin en kovinkaan paljoa jaksanut sitä juoda niin kaadoin Sonjalle loput. Heh.

Ruuan jälkeen oltiin jo lähdössä kotiin, kun törmättiin jonkin sortin mielenosoitukseen ja ilmeisesti kyseessä oli jonkin sortin biletysdemo. Ei ihan selvinnyt, kun en kuullut enkä ymmärtänyt mitä kuorma-auton lavalta huudeltiin. Lähdettiinkin sitten niitä seuraamaan ja ne onneksi menivät juna-aseman lähelle, josta meidän linkku lähtee. Tosin ei ihan heti lähdettykään. Vietiin tavarat aseman säilytyslokeroon ja lähdettiin tunniksi "bilettämään". Se oli aika outo paikka. Maanalainen, pieni, haisi tupakalle ja muutenkin omituinen. Musiikki oli ihan ok, vaikkei mitään mun lempparia ollutkaan. Kyllähän siinä sitten hetken tanssi.

Meinasi käydä huonosti linkun kanssa, kun jostain syystä mein kellot oli 10 min jäljessä. Sonja oli siis aikasemmin päivällä ostanut itselleen kellon ja aika katottiin mun rannekellosta. En tiedä millon se on siirtynyt taaksepäin, kun aikasemmin se oli kyllä ihan ajassa. No onneksi ehdittiin linkkuun, mutta minä en kuitenkaan ehtinyt junaan. Eipä ollut hätää, kun vielä yksi juna oli jäljellä. Puolen tunnin odottelu asemalla ei ollut kovin mielenkiintoista ja alkoi myös olla aika viileää. Lopulta kuitenkin selvisin kotiin asti ja äkkiä nukkumaan, kun sunnuntaina aikainen herätys ( ainakin minun mittapuullani).

Kylä nimeltä Vilt ja tältä näytti futisken-
tällä klo 9 ja siitä pari tuntia eteenpäinkin
vielä.

Myöhemmin samana päivänä minä ja
Guillaume mentiin katsomaan toista
futisottelua. Pääsin pyöräilemäänkin
ja onneksi oli lapaset mukana! 

Sunnuntai-aamu olikin kiva. Herätys melko "aikaisin" ja sitten kauheasti vaatetta päälle ja katsomaan futista. Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta ja sen kyllä huomasi, sillä oli todella sumuista. Siinä meni useampi tunti, että se oli vihdoin häipynyt ja myöhemmin päivällä oli ihana aurinkoinen keli, vaikkei niin lämmin kuin aikasemmin. Kyllä se aurinko silti aina kivasti lämmittä, jos ei muuta niin mieltä.

Ensimmäinen peli ei ollut mitään kovin erikoista katsottavaa, siihen toki olin varautunutkin, kun tiesin, että pelaavat 6. divarissa ja ovat klubin 5. joukkue. Oli sitä silti kiva katsoa, vaikkei pelaajien protesteista mitään ymmärtänytkään. Kaiken lisäksi se vielä kuulosti tyhmältä. Tuomarikaan ei vaikuttanut kovin "pätevältä". Taisi olla samaisesta kylästä kotoisin kuin kotijoukkue ( näin ainakin kuulin) ja taisi se ainakin lopussa vaikuttaa asiaan hieman. No minkäs teet.

Iltapäivällä ajettiin Guillaumen kanssa katsomaan Berg en Terblijt:n 1. joukkueen peliä. Siinäkin oli jotain hämmenkiä välillä, mutta oli kyllä selkeästi parempi peli kuin aamuinen. Pelin jälkeen oltiin kahviossa ja pääsin maistamaan jotain hollantilaista piirasta. Nimestä ei oo hajuakaan, mutta se oli murutaikinaa jonka välissä oli custardia tai ainakin siltä se maistui ( en tiedä onko sille suomalaista nimeä, mutta se on siis vähän samantapaista kuin jokin vaniljakastike tai vastaava. Englantilaisten herkkua).
Illallinen saatiin Guillaumen luona ja se oli taas joku hänen kokeilunsa. Hänen vaimonsa kokkaa usein samoilla resepteillä, joihin on tottunut ja herra itse sitten kokeilee kaikkea "omituista" tai ehkä mielenkiintoista olisi parempi. Kaikki eivät tietenkään ole olleet aina hyviä ruokia, mutta tämän kertainen oli. Se oli vähän kuin suomalainen lihaperunasoselaatikkoa, johon on lisätty kukkakaalia ja herkkusieniä. Onneksi kukkakaalia ei juuri maistanut. Hyvää kuitenkin oli!


Olihan taas yksi kiva viikonloppu täällä Maastricht / Valkenburg akselilla!